Ratsastusterapia on ratsastusterapeutin ja tehtävään koulutetun terapiahevosen kanssa yhdessä toteuttamaa tavoitteellista ja kokonaisvaltaista kuntoutusta. Ratsastusterapeutti on aina pohjakoulutukseltaan vähintään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut, hänellä on vähintään kahden vuoden työkokemus ammatissaan, sekä vahva hevososaaminen ja perusratsastustaito taustalla.

Ratsastusterapiassa ihminen on jatkuvassa kosketus-, tunne- ja liikevuorovaikutuksessa hevosen ja sen elinympäristön kanssa. Ratsastusterapialla pyritään taitojen-, tunteiden- ja niiden hallinnan siirtymiseen arkipäivään. Ratsastusterapia tulee erottaa vammaisratsastuksesta, joka on harrastustoimintaa tähdäten ratsastustaidon vahvistamiseen.

Toiminta hevosen kanssa tarjoaa monipuolisia ja haastavia vuorovaikutustilanteita, jotka kehittävät tunne-elämää ja kommunikointikykyä. Hevonen ja talliympäristö antavat toiminnalle selkeät rajat ja tarjoavat monipuolista ja konkreettista, tavoitteellista toimintaa.  Ratsastusterapian tavoitteet laaditaan aina yksilöllisesti. Ne voivat liittyä muun muassa tunteiden hallinnan, itsesäätelyn tai motoristen taitojen edistymiseen. Asiakkailla, joilla on psyykkisiä tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä haasteita, terapiassa korostuvat vuorovaikutukselliset tavoitteet.

Hevosen vaikutus ihmiseen

Hevosen liikkeen rytmi aktivoi monipuolisesti ratsastajan sensoriikkaa, eli vahvistaa havaintojen syntymistä, asentojen säätelyä ja liikkeiden oppimista. Näistä syntyy myös pohja taitojen oppimiselle, kielelliselle osaamiselle, sekä loogiselle ajattelulle. Hevosen liikkeet aktivoivat etenkin taktiilista, proprioseptista ja vestibulaarista aistijärjestelmää, joiden avulla ihmiseen muodostuu keho-ja minätietoisuus. Kun tietoisuus itsestä vahvistuu, myös taidot vahvistuvat.

Esimerkiksi taktiili/pintatunto vahvistuu kun hevosta harjataan, hoivataan ja silitetään. Myös ratsailla ollessa saadaan vahva taktiilinen kokemus. Hevosen selässä liike- ja tasapainoaistielin ja sen kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva syvätuntoaistijärjestelmä saavat runsaasti aisti-impulsseja rytmisen liikkeen, askellajien muutosten ja temponvaihteluiden myötä.  Tätä kautta vahvistuu tietoisuus omasta kehosta. Myös erilaiset hajuaistimukset liittyvät kiinteästi talliympäristöön.

Sanotaan että ihmisen kehossa on muisti. Kehon liikuttaminen ja vapauttaminen jännitteistä vaikuttaa myös psyykkisesti. Hevosen lämmön ja liikkeen aistiminen oman kehon kautta voi auttaa kuntoutujaa käsittelemään varhaisia hoivatuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia, sekä antaa korvaavia kokemuksia niille, joilla sylissä olemisen kokemukset ovat jääneet vaillinaisiksi. Onnistuminen ja mielihyvän kokemukset, sekä ilo ja rento tapa toimia talliyhteisössä, vapauttavat voimavaroja arjen haasteiden ratkomiseen.

Fyysisestä näkökulmasta hevosen kävely aktivoi ihmisen kävelyä, sillä liikkeen muodostumisen mekanismi on samankaltainen. Hevosen selässä istuvaan ratsastajaan välittyy moniuloitteisia, vaihtuvia ja rytmisiä liikeimpulsseja, jotka lisäävät nivelten liikelaajuuksia, normalisoivat lihastonusta ja parantavat tietoisuutta omasta kehosta. Kestävyys, symmetrisen liikkeen tuottaminen ja koordinaatiotaidot vahvistuvat.